Kun aurinko rupesi taas paistamaan, minä kävelin Auroran päivystykseen. Kaikki lähti lapasesta ja loppui katastrofiin, elikkä siihen että vanhempani tulivat omin toimin sisään asuntooni ollessani melko vahvasti päihteiden vaikutuksen alaisena noin seitsemältä tiistai aamuna tasan viikko sitten. Syy tähän tunkeiluun oli siinä että olin menettänyt porraskäytävässä malttini kun poikaystäväni oli nukahtanut sisälle ja minulla ei ollut avaimia. Alkuun koputtelu ja postilaatikosta varovasti huhuilu oli tarkoitusperältään ainoastaan herättämistä varten, mutta poikaystävä heräsi vasta kun olin jo ruvennut hakkaamaan ja potkimaan ovea kaikilla voimillani. Samalla itkin ja huusin.

Mä en jaksanu enää.